Koska opiskelen audioalaa en voi olla sivuuttamatta musiikin lisäksi kaikkia muita maailman ääniä. Vuosi sitten olin eräässä äänisuunnittelu työpajassa, jossa opettelimme kuuntelemaan. Se oli hieno kokemus. Tuntui vähän samalta kuin olisi oppinut sukeltamaan tai ajamaan pyörällä. Tietysti ulkopuoliselta se varmasti näytti joltain taidehörhöilyltä, jossa tunnetaan jotain kosmisia voimia mutta se ei sitä ollut. Minulle joka oli koko teini-iänsä omistanut enemmän tai vähemmän musiikille oli mullistavaa hyväksyä se ajatus että maailmassa oli muitakin ääniä. Tästä pääsemme Sigur rosiin, joka on taas ajankohtainen uuden albuminsa myötä. Bändi käyttää hienolla tavalla äänen koko spektriä hyödykseen. Kivestä tehty jokufoni (kuka niitä muistaa!) ym. muut soittimet ja äänen käyttö bändin levyillä (erityisesti ensimmäisellä. en jaksa kirjoittaa nimeä kun ne ovat niin vaikeita). Toki Sigur ros ei ole ensimmäinen. 70-luvulla ja aiemminkin on varmasti tehty kokeiluja.
Muistan esimerkiksi kerran tuottaja/muusikko Jussi Jaakonahon sanoneen kerran että jollain reggae levyllä (olikohan sitten jopa Marley. antanette anteeksi en tunne skeneä juuri ollenkaan) Artisti oli ollut sitä mieltä että biiseihin kaivataan enemmän "puisempaa soundia". Joten, kaveri oli painunut mikin kanssa metsään ja äänittänyt puuta. Pätkä oli kuulemman jopa lisätty biisiin ja artisti oli ollut tyytyväinen. Näin oli taas tajuntaa laajennettu ja varmasti luonnonmukaisesti.
Miltä siis puu kuulostaa? Minusta esimerkiksi Sigur ros kuulostaa mereltä ja meri vastaavasti Sigur rosilta. Olipa klisee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Aivan mahtavaa äänittää puuta! Heh, en ihmettelisi jos löytäisin itseni tulevaisuudessa samasta tilanteessa: "Ei, ei tää kuusi ei käy nyt tähän. Sanoinhan että tuo koivu olisi ollut selkeästi paljon musikaalisempi."
Leppä muuten soi sahassa.
Lähetä kommentti