Kuin luovuttaisin

Vanheneminen on kokonaisvaltaista. Kun lukioaikoina kaikki rahat menivät erääseen Iso-Roobertinkadulla sijaitsevaan levykauppaan, joskus viiden levyn viikkovauhtia, menee se nyt niihin kohteisiin missä olisi silloin säästänyt. Tarkoitan että nuorempana sitä oli niin vakaumuksellinen musiikinkuuntelija ettei olisi missään nimessä tuhlannut levyihin tarkoitettuja rahoja kaljaan ja tupakkaan. Se oli vähän sama kuin progemuusikko olisi lyönyt kitaransa paskaksi lavalla.
No, Viva la vida on vielä kaupassa eikä auta. Joskus muinoin se olisi ollut jo kädessä, minä kun kuulun niihin jotka haluavat levyn kokonaisina eikä paskalaatuisina särköinä netistä. Kertakaikkisesti hajoan siihen että ensin tietokone matoilee sen joksikin ykkösiksi ja nolliksi ja sitten se joskus kuitenkin katoaa jonnekkin mystiseen bittiavaruuteen. Go CD-sukupolvi!
Tavallaan on surullista että huomaa muutoksen itsessään. Muutosta tapahtuu koko ajan. Ja mihin suuntaan! Juhannuksena huomasin kuuntelevani autossa Kirkan Parhaat -levyä, jonka olin saanut kavereilta lahjaksi joskus alle kaksikymppisenä. Se oli silloin hauska vitsi, vaikka siitä ei olekaan niin kauan aikaa. Käykö kaikille musiikinrakastajalille niin jossain vaiheessa että hyväksytään se Toto?
Toisaalta se muutos on merkki kuitenkin musamaun laajentumisesta ja on mahtavaa kun entinen indiepoppari löytää Chicks on Speedin tai Beethovenin kautta uusia mahtavia maailmoja. Varmasti jokainen käy läpi samat jutut. Vaikka vanhenemisen merkit ovat ilmassa on myös sille onneksi vastareaktio: olen ehkä viimein löytämässä punk musiikin. Nevermind the Bollocks on jyllännyt korvissa toisinaan. Endstandiakin löytyy, Idlewildia. Punk ei ole oikein koskaan sanonut minulle mitään. Nyt se puhuttelee. Taantumistakin on tapahtunut. Panic! at the disco kuulostaa hyvältä. Angstirokkiakin ollaan sitten opittu kuuntelemaan objektiivisesti.
Toisaalta. Musiikki on kuitenkin aina vaan musiikkia. Näköjään kaikki yhteiskunnan pahuus on minutkin näemmä syövyttänyt niin syvältä sisältä että kannatan musiikin hierarkiaa. Niinpä, mihin sitä muuten uskoisi.